Eroja Itä-, Länsi-, Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä sekä valtioiden sisällä
Eurooppa on etnisesti hajanainen maanosa, jonka sisällä muun muassa puhutaan kymmeniä kieliä sekä harjoitetaan lukuisia uskontoja ja kulttuureita. Valtio- ja hallintomuodot sekä hyvinvointijärjestelmät vaihtelevat paljon.
Etelä- ja Keski-Euroopassa puhutaan romaanisia kieliä, joita ovat muun muassa espanja, italia, ranska ja portugali. Keski- ja Pohjois-Euroopassa puhutaan germaanisia kieliä, kuten englantia, saksaa ja ruotsia. Itä-Euroopassa kielet ovat slaavilaisia. Unkarissa, Virossa ja Suomessa kuulee suomalais-ugrilaisia kieliä. Lisäksi Euroopassa puhutaan paljon näihin ryhmiin kuulumattomia kieliä kuten kreikkaa ja kelttiläisiä kieliä. Useissa maissa puhutaan monia eri kieliä, esimerkiksi Suomessa suomea, ruotsia ja saamea, ja Belgiassa ranskaa ja flaamia. Kansainvälistyminen tuo Eurooppaan alkuperäisten kielten rinnalle valtavasti uusia kieliä.
Kristinusko on suurin uskontokunta Euroopassa. Kristillinen kirkko jakautui 1054 idän ja lännen kirkkoihin, mikä erotti Länsi- ja Itä-Eurooppaa toisistaan. Keskiajan lopulla alkanut reformaatio repi katolista kirkkoa protestantteihin ja katolilaisiin. Nykyisin Länsi-Euroopassa on paljon katolilaisia, Itä-Euroopassa ortodokseja, pohjoispuolella Eurooppaa protestantteja kuten luterilaisia ja anglikaaneja. Nämä kristinuskon suuntaukset ovat kuitenkin levinneet ympäri Eurooppaa. Kristinuskon lisäksi Euroopasta löytyy monia muita uskontoja, suurimpana islam, johon kuuluvia on Euroopassa noin 30 miljoonaa.
Euroopan valtiot voidaan valtiomuotojen perusteella jakaa pääsääntöisesti tasavaltoihin ja kuningaskuntiin. Valiot jakautuvat lisäksi liittovaltioihin ja yhtenäisvaltioihin. Hallintomuodoista demokratia on eurooppalaisten yhteinen ihanne ja siihen sekä yksilön oikeuksiin luotetaan. Kansanvalta toteutuu kuitenkin Euroopan valtioissa eri tavoin. Suomalaisilla on mahdollisuus esimerkiksi osallistua kansalaisaloitteisiin, olla yhteydessä poliitikkoihin ja tietenkin äänestää. Näin on suurimmassa osassa eurooppalaisia valtioita, mutta silti esimerkiksi Unkarissa huolestutti demokratian heikkeneminen vuonna 2012, kun maan presidentti pyrki muun muassa vaikeuttamaan äänestämistä oman etunsa mukaisesti.
Valtaosa Euroopan valtioista on hyvinvointivaltioita. Tämän toteuttamisessa on eroavaisuuksia. Pohjoismaisessa eli sosiaalidemokraattisessa mallissa päävastuu ihmisten hyvinvoinnista on valtiolla. Keski-Euroopassa päävastuu on perheellä ja hyvinvointivaltio rakentuukin ydinperheiden varaan. Anglosaksinen eli liberaali hyvinvointivaltiomalli jättää hyvinvointivastuun yksilölle, ja hyvinvointipalveluja saadaan pääasiassa yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä, järjestöiltä ja työpaikoilta. LÄHDE
Euroopan monarkiat
Euroopassa kuningasperhe löytyy mm. Iso-Britanniasta, Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Belgiasta, Hollannista, Luxemburgista, Liechtensteinistä, Monacosta ja Espanjasta. Nykyisin kuninkaalla tai kuningattarella ei kuitenkaan ole enää samanlaista valtaa kuin alunperin, vaan näistä valtioista on tullut perustuslaillisia monarkioita. Tämä tarkoittaa, että kuningasperheen tehtävä on lähinnä edustaminen ja niillä on vain muodollista valtaa.
Ruotsin kruununprinsessa Victoria, prinssi Daniel ja prinsessa Estelle. Ruotsin kuningas ja kuningatar ovat vielä Victorian vanhemmat Kaarle XVI Kustaa ja Silvia.
Hollannin kuningas Willem-Alexander ja hänen äitinsä kuningatar (1980-2013) Beatrix
 |
| Espanjan kuningasperhe ja Iso-Britannian kuningatar Elisabet II |
Belgian kuningas Philippe, kuningatar Mathilde, kruununprinsessa Elisabeth ja parin muut lapset
Liechtensteinin ruhtinas Hans Adam II ja ruhtinatar Marie
Luxemburgin suurherttua Henri ja suurherttuatar Maria Teresa
Monacon ruhtinas Albert II ja ruhtinatar Charlene sekä Jacques ja Gabriella
Norjan kuningas Harald V, kuningatar Sonja, kruununprinssi Haakon ja prinsessa Mette-Marit
Tanskan kuningatar Margareeta II ja kuningas Henrik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti